Mitä?
- HIGH5
Missä?
- Vaasan taiteidenyössä,
Rewell Centerissä
Milloin?
- 9.elokuuta klo. 19:35 - ->
tiistai 10. heinäkuuta 2012
maanantai 9. heinäkuuta 2012
In the night sky
Kirjottelu on taas vaihteeks jääny vähän. En voi sanoa että täs välis ei oo tapahtunu mitään, mut ei tuu oikein mitään mainittavaa mieleen.
Oon hengannu aika paljonkin Laurin, Jeren ja Eerikan kans, täs yks yökin pelailtiin vaan korttia ja valvottiin (: Satun, Emmin ja Noran rippijuhlat on kierretty, juhlista on jäljellä enää sukujuhlat ;)
Negatiivisia asioita on sadellu joka päivä, mut pitää sitä oppia tanssimaan sateessakin.
- Iina on ollu leikkauksessa ja tulehdusarvot huutaa edelleen
- Joudun taas vaihtamaan tallia, ilmeisesti takas tiinikselle
- Aikaa on menny valtavasti rikkinäisen sydämen ja itsetunnon paikkailemiseen.
- Tämän vuoden kaikki riidat on -toivon mukaan- kulutettu täs parin viikon sisällä.
Olo on ollu tosi sekava, mut toivon mukaan oon oppinu jotain. Ainakin sen että mä en sais sietää kaikkea mitä mulle tehdään. On ollu marttyyri fiilis koska jokainen tuntuu ajattelevan, että kaikki on mun syytä ja kaikki mitä sanon vain satuttaa.Tunnen itseni hirviöksi, mut ehkä mä oonkin? Etenkin sillon kun mua on sorrettu.
Pahan olon purkaminen on menny tanssiin ja laulamiseen. Oon monta viikkoa käyny yksin harkoissa tanssimassa, tanssin yksin kotona, tanssin kavereiden kanssa, kaikkialla. Laulamisen suhteen sama juttu. Kaikista pahin olo purkaantuu maailman ihanimmassa paikassa, nuortenillassa. Siellä voi unohtaa kaiken, porukka on aivan mahtavaa, joka kerta kun meet sinne löydät aina jonkun kaverin ja mieli rauhoittuu oli mieliala mikä tahansa.
Tuntuu, että elän fiktiossa ja kaikki ois vaan pahaa unta. Elämä jatkuu joka tapaukses, elin sitten henkisesti missä tahansa. Ja nyt kun selaa tätä kirjotusta, niin saa hirveän negatiivisen käsitteen D: Asiat ei oo läheskään niin perseellään ku mitä tää teksti antaa uskoa. Vaikka voishan tää oikeasti mennä paremminkin. Koulut alkaa pian, ja viimestään sillon kaiken pitäis palata raiteilleen lopullisesti. Kaikki aika menee läksyihin ja uuteen ympäristöön ja opiskeluun tottuessa :)
Oon hengannu aika paljonkin Laurin, Jeren ja Eerikan kans, täs yks yökin pelailtiin vaan korttia ja valvottiin (: Satun, Emmin ja Noran rippijuhlat on kierretty, juhlista on jäljellä enää sukujuhlat ;)
Negatiivisia asioita on sadellu joka päivä, mut pitää sitä oppia tanssimaan sateessakin.
- Iina on ollu leikkauksessa ja tulehdusarvot huutaa edelleen
- Joudun taas vaihtamaan tallia, ilmeisesti takas tiinikselle
- Aikaa on menny valtavasti rikkinäisen sydämen ja itsetunnon paikkailemiseen.
- Tämän vuoden kaikki riidat on -toivon mukaan- kulutettu täs parin viikon sisällä.
Olo on ollu tosi sekava, mut toivon mukaan oon oppinu jotain. Ainakin sen että mä en sais sietää kaikkea mitä mulle tehdään. On ollu marttyyri fiilis koska jokainen tuntuu ajattelevan, että kaikki on mun syytä ja kaikki mitä sanon vain satuttaa.
Pahan olon purkaminen on menny tanssiin ja laulamiseen. Oon monta viikkoa käyny yksin harkoissa tanssimassa, tanssin yksin kotona, tanssin kavereiden kanssa, kaikkialla. Laulamisen suhteen sama juttu. Kaikista pahin olo purkaantuu maailman ihanimmassa paikassa, nuortenillassa. Siellä voi unohtaa kaiken, porukka on aivan mahtavaa, joka kerta kun meet sinne löydät aina jonkun kaverin ja mieli rauhoittuu oli mieliala mikä tahansa.
Tuntuu, että elän fiktiossa ja kaikki ois vaan pahaa unta. Elämä jatkuu joka tapaukses, elin sitten henkisesti missä tahansa. Ja nyt kun selaa tätä kirjotusta, niin saa hirveän negatiivisen käsitteen D: Asiat ei oo läheskään niin perseellään ku mitä tää teksti antaa uskoa. Vaikka voishan tää oikeasti mennä paremminkin. Koulut alkaa pian, ja viimestään sillon kaiken pitäis palata raiteilleen lopullisesti. Kaikki aika menee läksyihin ja uuteen ympäristöön ja opiskeluun tottuessa :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)