Be the light

Tunnustan syntini; en vaan koskaan opi aktiiviseksi kirjoittajaksi. Mutta nyt ryhdistäydyn ja kerron missä mennään! Vuoden alusta on vierähtäny niin pitkä aika etten meinaa enää muistaa mitä alkupuoliskolla oikein tapahtui.
öööh.
Maaliskuussa musta tuli tuplatäti kun Jussi syntyi päivälleen kahdeksan kuukautta sitten. Tekis mieli pysäyttää aika tässä ja nyt, kun isäntä kasvaa niin hurjaa vauhtia :c Toukokuussa paskoin jalkapöytäni liikarasituksesta ja joustamattomista juoksukengistä johtuen. (en tuu varmaan koskaan löytämään hyviä juoksukenkiä vaikka kuinka etsisin) Kävelin hetkisen siinä kepeilläkin, mutta kesäloman alkuun mennessä sain jo käveltyä hyvin.
SPV voitti Suomen mestaruuden ja samana päivänä sain käsiini Gazetten keikkalipun. En oikein tiedostanut tulevaa keikkaa vielä silloin keväällä.

Oltiin Kiiran kanssa ylioppilasjuhlassa airueina ja heti sen jälkeen suuntasin kohti Kuopiota. Sitten olin kaupungilla kesätöissä nyppimässä rikkaruohoja parisen viikkoa, minkä jälkeen olin juhannuksen Karijoella. Kesäkuun vimeisellä viikolla lähdettiin sitten vihdoin Aleksin kanssa kohti Ruotsia! No okei, Haaparantaan, eli melkein puoliksi Suomen puolelle mutta anyways. Oon ollu täysin tiedoton koko elämäni että mulla on pikkuserkku perheineen siellä :D Haparanda on kyllä ehdottomasti täydellinen kesäloman viettopaikka, suosittelen! Ja vannon ettei ollut mun viimeinen reissu sinne.

Heinäkuu meni hyvin pitkälti rannalla maaten ja Antin viisaita puheita kuunnellen. Jouduin kattelemaan sitä pari kuukautta, mut loppujen lopuksi aika menikin ihan liian nopeesti ja nyt vituttaa :( Kuopioonkin eksyin iskän kanssa viikoksi loppukesästä. Tommi oli sairaslomalla osan kesästä ja sillä aikaa kävin vuoden tauon jälkeen Tiinan tallilla, kun Tiina oli siellä työharjoittelussa. Hetken mielenjohteesta menin vielä vartin varoituksella ratsastustunnillekin! Halusin kokeilla jotain isompaa heppaa - ei sillä että Töminä Tommi ois jotenkin pieni - ja otin Robinin. Tommi ja Robin, ah, kuinka ironista.
Oli ihanaa mennä niin isolla hevosella pitkästä aikaa ja huomata opetuksen alaisuudessa että Tommi on oikeasti opettanutkin mulle jotain. Ainiin, ja käytiin muutamaan kertaan hoitamassa Julian mummon hevosia kans.

Sennuvuosi alko kuumeilulla ja stressaamisella. Sain käskyn vähentää kursseja kakkosjaksosta, ja lopputulos oli huikeat kolme kurssia lukkarissa = täyttä perseilyä 6 viikkoa. Oletin ettei kurssien vähentäminen mitään auta, mut nyt kun kolmosjakso alkoi niin kyllä se loppupeleissä vaikutti voimavaroihin aika paljonkin. Kakkosjakson ohessa lopetin ranskan. Oon miettinyt sitä viime keväästä lähtien mut nyt oli pakko pelastaa itseni siltä tuskalta ja migreenin aiheuttamilta poissaoloilta. Ehkä ensivuonna, jos olosuhteet suosii, suoritan ainakin sen ruman keskeyttämismerkin sieltä ranskan neloskurssin kohdalta.
Numerot on sitä mitä ne on ennenkin olleet. En ois koskaan uskonu että pystyn tälläsiin numeroihin vielä lukiossa, mutta ei auta muu kuin olla onnellinen ja tuntea itsensä siunatuksi :)

Syyskuu oli täynnä menoa ja meininkiä.
14-15.9 oli Tracon Tampereella ja voi sitä ihmisten määrää. Oli aivan ihana viikonloppu, tutustuin hirveesti uusiin ihmisiin ja näin ihmisiä joita luulin etten välttis näkis enää ikinä ♥
Molempina päivinä pyörittiin siis Exona ympäri tampere taloa.

 

28-30.9 oltiin Satun kanssa Helsingissä. Osa lauantaista oltiin kaupungilla Satun, reikun yms kanssa ja törmättiin Veeraan, Anuun, Iidaan ja muutamiin vähän vähemmän tuttuihin ihmisiin :D  Illaksi mentiin Annalle ja pelattiin Dog's lifea (lue: Anna ja Satu pelas), sit mentiin nukkumaan ja valvottiin laittoman kauan, koska oli aikainen herätys. Kahdeksalta aamulla oltiin Satun kans jonottaas keikalle ja oli hyisevä ilma, varsinkin jos joudut jonottamaan ulkona yli kymmenen tuntia. Ainoat suomalaiset meidän ympärillä jonossa oli Raisa, Sanni ja Vilma. Loput oli tyyliin ruotsalaisia ja venäläisiä. Puol seitsemältä päästiin sisälle ja siinä vaiheessa tajusin että voi helvetti, mä oon oikeesti menos Gazen keikalle. En oo kuunnellu gazeja aikoihin mut lupasin monta vuotta sitten että sitten kun ne tulee Suomeen, niin minähän menen sinne tapahtu mitä tapahtu. Sit yhtäkkiä se viiden vuoden odotus oli ohi ja tuli niin tyhjä olo. Ja niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, sitä keikkaa kannatti odottaa.

Mutta nyt siirryn television ääreen katsomaan Classic - Happee matsia ja syömään muffinsseja.
omnomnom.
(Lisään vielä illan mittaan kuvia tähän postaukseen jahka pääsen omalle koneelle)